Reititys

Reitittimien tärkein ominaisuus on reitittää

Reititysprotokollat eivät ole yhteensopivia, mutta reititin voi käyttää montaa protokollaa

Distance Vectory

RIP (Routing Information Protocol)

Yleinen ja helppo reititysprotokolla

Ikäviä puolia:

• Max 15 hoppia, eli voi olla maksimissaan 16 reitittimen sarja
• Lähettää jatkuvasti naapureille koko reititystaulu, kuormittaa turhaan
• Yhdistyy hitaasti

Versioita on RIPv1 ja RIPv2, v1 ei tue luokatonta reititystä.

EIGRP (Enhanced Interior Gateway Routing Protocol)

EIGRP on ciscon oma reititysprotokolla. EIGRP ottaa metricin laskussa huomioon myös kaistanleveyden. Suurena parannuksena rippiin verrattaessa max hopit 224. EIGRP tekee kaksi eri database taulua, naapuri taulu sekä topologi taulu. Ensin EIGRP tutkii parasta reittiä omasta topologi taulusta, jollei löydy niin kysyy naapurilta.

Link-state protokolla

• Käyttää reititystaulua
• Käyttää LSA (link-state advertisement) eli lähettää paketteja joissa tietoa interfaceista eli naapureista ja path costeista ym.
• Topologinen database luodaan informaatiosta jota ollaan saatu LSAn avulla
• Käyttää SPF (Shortest Path First) algoritmia eli matemaattinen prosessi joka laskee lyhyimmän pathin kaikkien pathien perusteella

OSPF (Open Shortest Path First)

• Käyttää SPF
• Lähettää reitityspäivityksiä vain kun topologia muuttuu, ei lähetä päivityksiä koko taulusta.
• Nopeasti mukautuva
• Tukee VLSM ja etäisiä subnettejä
• tarjoaa reititys autentikointia